Tuttavien ja sukulaisten pyynnöistä huolimatta aloitan näin sananvapauden päivän kunniaksi oman blogin. (Hei, viisi miljoonaa kiinalaista ei voi olla väärässä!) Lisäksi tämä on huomattavasti turvallisempi tapa purkaa sydämensä tai mahalaukkunsa sisältöä kuin ne "lukolliset" päiväkirjat, joita joskus pentuna yritti turhaan piilotella äidiltä. Vaikka en vanhempieni luona olekaan vuosikausiin asunut, olen traumatisoitunut noista muistoista sen verran, että koen lievää paranoiaa aina, kun joku vieras on kotonani -etenkin mikäli kyseinen (luultavasti) viaton henkilö lähestyy kirjahyllyjäni tai tyynyäni. Vaikka en päiväkirjaa enää pidäkään. Joka tapauksessa valitsen bittiavaruuden -tänne voi jättää intiimeitäkin mietintöjään kasvottomana. Hiukan kuin kätkeytyisi suurkaupungissa ihmisvilinään...

Joten korkkaan työläisen kukkarolle sopivan edullisen kuohuviinini ja nostan maljan blogilleni, jota ilman maailma ei todellakaan tulisi toimeen. Kaikkihan pyörii vain ja ainoastaan minun napani ympärillä. Ainakin tällä pienellä tontilla. Huomenna on uusi työpäivä.