Aivan aluksi haluan ilmaista tukahdutetun vihani siitä, että minulla oli ihan oikea aihe, josta kirjoittaa. Aihe, jota kirjoitin pari päivää sitten mielessäni, hioin ja muokkailin kielellisesti loisteliaaseen suuntaan. Tietenkään en muista sitä nyt. Siksi kirjoitankin siivousprojektistani.

Silloin tällöin, noin kolmen kuukauden välein puhtaat astiani loppuvat, ja muutenkin sanomalehtiä, vaatteita ja sekalaista kirjallisuutta pursuava yksiöni alkaa käydä elinkelvottomaksi. On tullut se hetki, jolloin Työläistyttö käärii hihansa ja suorittaa tehokkaan, hurrikaaninomaisen puhdistuksen "Lätissä". Teoriassa, siis. Tosielämässä olen äärimmäisen laiska ja saamaton, enkä ymmärrä ns. "ylläpitosiivouksen" tarkoitusta. Minua eivät pölykissat patjani vieressä haittaa ennen kuin ne ovat kämmenen kokoisia. En ole allergikko, joten pystyn hyvin elämään siivottomassa asunnossani. Tiskit eivät homehdu, mikäli ne jättää kuivumaan ennen päällekkäinpinoamista. Jääkaappi kannattaa pitää suhteellisen mädäntymättömänä -hajuista en niinkään välitä.

Mutta eilen siis suoritin osittaista toimintaa (piti tehdä niin jo toissapäivänä, mutta en yksinkertaisesti viitsinyt) ja tiskasin osan astioistani sekä vein suurimman osan vanhoista lehdistä paperinkeräykseen. Jotain on varmasti vielä jäljellä lattian lähellä. Niin, lattiaanikaan en ole nähnyt sitten...joulun. Eipä siinä paljoa näkemistä ole. Harmaa muovimatto. Pitäisi raivata vielä sekalainen määrä kankaita ja vaatteita ja epämääräistä roinaa. Ostin kuukausi sitten kirjan "Kaaos hallintaan", jossa on hyviä ja tiukkoja ohjeita kaltaisilleni lusmuille kodinhoidosta ynnä muusta sellaisesta. Nyt jos vielä löytäisin sen jostakin...

Pääasiallisena pontena siivousrumbayritykselleni on maanantaina taloyhtiöltä tullut tiedoite, jossa kerrotaan, että kesäkuun aikana kaikki lukot uusitaan ja sarjoitetaan. Vieraiden ihmisten invaasio on toiminut aina minulle tehokkaana pelättimenä, kaikki tuttavani tietävät possuelämästäni, mutta ventovieraille todistajille olen haluton tätä puolta itsestäni näyttämään.

Miksi ihmeessä? Olen miettinyt asiaa, ja tajusin, että haluan olla "täydellinen nainen" muiden silmissä. Koen oudolla tavalla itseni epäonnistuneeksi, mikäli lattiat eivät muiden läsnäollessa kiillä, tai jos tarjolla ei ole vähintään kahta laatua pullaa. Aivan kuin en olisi oikea nainen koska en osaa siivota (tiskaus on vihoviimeistä toimintaa), koska mielestäni minulla on parempaakin puuhaa kuin imurointi tai lakanoiden tuuletus ja viikkailu.Niin kauan, kun nurkissa ei pyöri syöpäläisiä (sokeritoukat menevät juuri ja juuri, turkiskuoriaiset eivät) en jaksa välittää. Ei minun luonani edes käy ketään, minä käyn muiden luona! Viis siitä, vaikka huoneistoni kelpaisi "Sillä Siisti"-ohjelmaan esimerkkitapaukseksi. Viis siitä -periaatteessa. Todellisudessa taidan lähteä etsimään pölyrättejä...